Järjestötyön ammatillisuus ja muuttuvat osaamistarpeet

Pia Lundbom

Johdanto

Kansalaistoiminnan ja etenkin järjestöissä tehtävän työn kehitys yhä ammattimaisempaan suuntaan on viime vuosina ollut tuntuva. Ammatillistumiseen ovat vaikuttaneet muun muassa lisääntynyt asiantuntijuuden vaatimus sekä kansainvälistymiskehitys. Aaro Harju (2008, 67) kirjoittaa, että ammatillistumiskehitys on ollut kahtalainen. Harjun mukaan toisaalta järjestöihin on palkattu pää- tai osatoimisia työntekijöitä. Harju kirjoittaa, että erityisesti palveluiden tuottaminen on lisännyt palkatun henkilöstön määrää. Toisaalta Harju toteaa ammatillistumisen tarkoittavan myös toimintatapojen muutosta. Tällä hän tarkoittaa sitä, että ”toimintaa on alettu tehdä yhä ammattimaisemmin, vaikka tekijöinä olisivat vapaaehtoiset”. (Harju 2008, 67.)

Käsittelen tässä tekstissä järjestötyötä tuoreen, marraskuun puolivälissä Helsingissä kerätyn empiirisen aineiston valossa. Tarkoitukseni on tarkastella sitä, millaisena järjestötyö näyttäytyy järjestötyöntekijöiden kertomana. Tarkastelun keskiössä ovat yhteisöpedagogiopiskelijoiden tekemät huomiot järjestötyöstä.

Hankkeen tavoitteet ja toimijat pähkinänkuoressa

Kansalaistoiminnan opetus, tutkimus ja kehittäminen ammattikorkeakouluissa -hankkeessa eli kansalaistoimintahankkeessa ollaan projektin päättymisen lähestyessä tekemässä lopputulkintoja ja pohdintaa siitä, miten ammattikorkeakoulut voisivat aiempaa paremmin sekä vastata järjestöjen palvelutarpeisiin että huomioida koulutuksissaan järjestöissä työskentelevien koulutustarpeet ja toiveet. Projektin toimintavuosien 2007–2009 aikana on muun muassa järjestetty erilaisia keskustelutilaisuuksia ja seminaareja aiheen tiimoilta. Hanke on ollut Humanistisen ammattikorkeakoulun koordinoima ja toteutettu yhteistyössä muiden ammattikorkeakoulujen kanssa. Ohjausryhmän puheenjohtajana on toiminut Diakonia-ammattikorkeakoulun rehtori Jorma Niemelä. Keskeisinä toimijoina ovat ohjausryhmässä olleet Jyväskylän ammattikorkeakoulun lehtori Aarno Lehmusto, Haaga-Helia ammattikorkeakoulun Ammatillisen opettajakorkeakoulun johtaja Jari Laukia ja Humanistisen ammattikorkeakoulun yliopettaja Kimmo Lind.

Hankkeessa ja toiminnoissa päädyttiin ymmärtämään kansalaistoiminnan käsite hyvin laveana. Käytännössä ammattikorkeakouluissa kannustetaan optimitilanteessa aktiiviseen kansalaisuuteen ja lisätään niin opiskelijoiden kuin henkilöstön tietotaitoa yhteiskunnallisista vaikuttamis -ja toimintamahdollisuuksista. Aloilla, joilta erityisesti työllistytään järjestöihin, järjestöjen toimintakulttuurien tuntemus ja vaadittavat osaamisen alueet ovat merkittävässä asemassa, mutta muillakin koulutusaloilla järjestösektorin erityispiirteiden tuntemus on hyödyllistä. Toiminnanjohtaja Maria-Liisa Malvalehto Lapin Nuorison Liitto ry:stä (2009,186) huomauttaa, että toimintakenttä järjestötyössä on laaja, monipuolinen ja haastava sekä edellyttää toiminnallisten ja taloudellisten elementtien hallintaa.

Susanna Hyväri (2008, 94) kirjoittaa, että järjestöjen palvelutuotanto toteutuu usein eri organisaatioiden välisenä toimintana. Hyväri (emt.) toteaa, että ”hallinto, johtaminen ja itse käytännön työ ovat lähellä toisiaan ja eri ammattiryhmien yhteistyö ja vuorovaikutus on toiminnan onnistumisen perusedellytys”. Muun muassa monet sosionomit työllistyvät kansalaisjärjestöihin, jolloin järjestötoiminnan tuntemus on tarpeellista. Puolestaan yhteisöpedagogikoulutuksen on tarjottava valmiuksia aktiiviseen kansalaisuuteen kannustamiseen: nuorisolaki velvoittaa kuntia eri tavoin tukemaan nuorten aktiivista kansalaisuutta, joten yhteisöpedagogiksi valmistuvalla täytyy olla laaja-alainen ja monipuolinen tietotaito erilaisista kansalaisvaikuttamistavoista. Järjestöissä vapaaehtoistyön merkitys on keskeinen ja haasteena onkin sekä uusien vapaaehtoistoimijoiden paikantaminen kuin vapaaehtoisten sitoutuminen (ja sitouttaminen) toimintaan.

Yhteisöpedagogiopiskelijat järjestötyön tilaa selvittämässä

Vaikka kansalaistoimintahanke on ollut yhteistyönä toteutettu, on omarahoitusosuuden karttuminen ja hankkeen integroiminen osaksi opetusta tapahtunut Humanistisen ammattikorkeakoulun toimintojen puitteissa. Omarahoitusosuus on ensisijaisesti tarkoittanut henkilöstön työpanosta, joka on sisällöllisesti vaihdellut vuosittain. Humanistisessa ammattikorkeakoulussa kansalaistoimintahanke on pyritty muiden tutkimus-ja kehittämishankkeiden lailla linkittämään osaksi etenkin kansalaistoiminnan, järjestö- ja nuorisotyön ja tulevien yhteisöpedagogien (amk) opintoja. Kolmas sektori järjestöineen on varsin merkittävä yhteisöpedagogien työllistäjä (ks. myös Nikoskinen 2008, 41; Teräväinen 2009, 34). Maria-Liisa Malvalehto (2009, 188) kirjoittaa omiin järjestötyökokemuksiin ja opintoihinsa pohjautuen, että yhteisöpedagogiopintojen sisältö sopii hänen mielestään erityisesti tämän päivän järjestö- ja toiminnanjohtamiseen laaja-alaisin ja työelämälähtöisin oppisisällöin.

Kansalaistoiminnan, järjestö- ja nuorisotyön perusteet -opintojakson osana Humanistisen ammattikorkeakoulun Nurmijärven kampuksen opiskelijaryhmä kokosi tietoa järjestötyöstä ja järjestöissä tarvittavasta osaamisesta. 12 opiskelijasta muodostunut ryhmä haastatteli marraskuun 2009 aikana yhteensä 18 järjestön työntekijää. Opiskelijat työskentelivät pareittain ja sama opiskelijapari vieraili yhteensä 3 eri järjestössä, jossa kussakin toiveena oli haastatella yhtä työntekijää. Aineistonhankinnan tavoite oli kahtalainen: alan opiskelijoille haluttiin ensinnäkin tarjota mahdollisuuksia ymmärtää, millaista järjestöissä työskentely on järjestötyöntekijöiden näkökulmasta. Toisaalta Kansalaistoiminnan opetus, tutkimus ja kehittäminen -hankkeeseen haluttiin saada hankkeen päättymisen lähestyessä vielä ajankohtaista tietoa alan tämänhetkisistä osaamis- ja koulutustarpeista.

Järjestöissä tehtävä työ on varsin moninaista ja erialaista (ks. myös Kaunismaa & Lind 2008, 110). Siten toivoimme haastateltavien työskentelevän erilaisissa järjestöissä. Etukäteen listasimme yhdessä Humanistisen ammattikorkeakoulun lehtorin Hanna Laitisen kanssa eri aloja edustavia järjestöjä väljällä luokittelulla (logiikkana esimerkiksi sosiaalialaa edustava järjestö, ympäristöasioita edustava järjestö, ammattiyhdistystoimintaa edustava järjestö jne.). Reiluun 20 eri aloja edustavaan järjestöön ja järjestötoimijaan oltiin etukäteen yhteydessä. Kaikki sovitut haastattelut eivät kuitenkaan harmillisesti toteutuneet sairastumisten ja aikatauluhaasteiden vuoksi. Opiskelijaryhmän kanssa yhteistyössä pohdimme ja keskustelimme, mihin kukakin opiskelijapari menee haastatteluita tekemään. Etukäteen sovittujen haastattelupaikkojen lisäksi opiskelijat sopivat myös muutaman haastattelupaikan itse. Haastattelukysymykset valmistelimme yhteistyönä: kävimme keskustelua, millaiset näkökulmat ovat tärkeitä ja mitä olisi olennaista kysyä. Kysymykset olivat varsin laajoja ja monitasoisia: halusimme saada käsitystä eri järjestöissä työskentelevien työkentästä, aiemmasta koulutuksesta ja mahdollisista koulutustarpeista. Halusimme kuulla, millaisia odotuksia tai ajatuksia on järjestöihin tulevaisuudessa työllistyvien osaamisen luonteesta sekä saada tietoa, miten työntekijöiden näkökulmasta järjestö eroaa työpaikkana esimerkiksi kunnallisista tai valtiollisista työpaikoista.

Yhteisöpedagogiopiskelijoiden tekemien järjestötyöntekijöiden haastatteluiden antia purimme yhdessä ryhmätapaamisessa marraskuun puolivälissä 2009. Nostan tässä esille huomioita kyseisestä ryhmätapaamisesta ja tapaamisessa kirjaamistani muistiinpanoista, koska haastatteluiden puhtaaksikirjoitusvaihe on vasta käynnissä. Kaikki opiskelijaparit kertoivat muille ryhmäläisille keskeisen sisällön tekemistään haastatteluista, ja etenkin millainen vaikutelma oli muotoutunut järjestötyöstä, tarvittavasta osaamisesta ja niistä tekijöistä, joita alalle opiskelevien kannattaisi huomioida. Opiskelijat olivat hyvin tyytyväisiä siihen, että olivat päässeet tapaamaan järjestötoimijoita ja kuulemaan heidän työstään.

Yhdistäviä tekijöitä haastatteluista nousi opiskelijoiden kertoman perusteella esille runsaasti. Työntekijän omien sekä järjestön arvojen kohtaaminen olivat merkittävässä roolissa. Opiskelijoiden mukaan haastatellut työntekijät olivat hyvin motivoituneita työhönsä. Havainto on yhtenevä Harjun (2008, 69) tulkinnan kanssa, että järjestötyössä on häivähdys kutsumusammattia. Harju (emt.) kirjoittaa, että ”jotta työntekijä voi viihtyä työssään ja voi onnistua siinä, hänen on sisäistettävä tai ainakin hyväksyttävä järjestön arvomaailma ja toiminnan tarkoitus (missio)”. Työpäivien kesto oli varsin liukuva käsite ja työn sisällöt olivat varsin vaihtelevia, työviikon useat haastateltavat kertoivat sisältävän myös viikonlopputöitä. Tämä johtui osin tapahtumien ja toimintojen kampanjaluonteesta. Osalla toimijoista työmatkoja oli varsin runsaasti. Myös Harju (2008, 69) kirjoittaa työaikojen noudattamiseen liittyvän haasteita järjestötyön kentällä: Harjua tulkiten joustava työaika on sekä rikkaus että rasite. Yhteistyön tekemisen ja verkostoitumisen merkitystä toisten toimijoiden kanssa korostettiin haastatteluissa. Vapaaehtoisten rooli nähtiin (elin)tärkeänä toiminnan kannalta.

Haastatellut pitivät työn priorisointiosaamista arvokkaana taitona. Työntekijöiden laaja-alainen, monipuolinen osaaminen oli haastateltavien mukaan keskeistä, samoin kuin yhteiskunnallisten vaikuttamiskanavien tuntemus. Myös kansainvälisyyden ja kielitaidon tarve nousi useissa haastatteluissa esille. Oma henkilökohtainen kokemus järjestöissä toimimisesta nähtiin merkittävänä järjestöihin työllistymisen kannalta: jotakin järjestökokemusta ja käytännössä saatua osaamista olisi hyvä olla. Osa opiskelijoista pohti, että substanssiosaamisen vaatimus oli muutamissa järjestöissä niin keskeinen, ettei oma koulutustausta yhteisöpedagogina tulisi olemaan oikeanlainen. Varsinkin ympäristöjärjestöissä haastatteluita tehneet opiskelijat pohtivat substanssiosaamisen välttämättömyyttä.

Opiskelijoilla oli järjestötyöstä myös etukäteen mielikuvia, jotka eivät täysin opiskelijoiden mukaan vastanneet haastatteluiden kautta välittynyttä kuvaa todellisuudesta. Osa opiskelijoista nosti esille esimerkiksi yllättyneensä siitä, miten toimistotyöpainotteista järjestötyö haastatteluiden perusteella vaikutti olevan. Eräs opiskelijoista kuvasi järjestötyön eräänlaisen gloorian hälventyneen tehtyjen haastatteluiden myötä. Tätä ei kuitenkaan oman tulkintani mukaan pidetty huonona asiana: realistisen käsityksen saamista järjestöalasta ja järjestötyöstä opiskelijat pitivät hyvänä. Toimintoihin kaivattiin uusia ideoita ja opiskelijat pohtivatkin, että järjestöissä olisi siten varsin isoja vastuita ja mahdollisuuksia myös opintoihin sisältyen tehtäväksi. Asioiden muutos ei tapahdu nopeasti ja osa opiskelijoista pohtikin työn tulosten näkymisen hitauden vaativan malttia työntekijöiltä.

Osa haastatelluista toimijoista oli tehnyt yhteistyötä ammattikorkeakoulujen, myös HUMAKin kanssa ja tiesi esimerkiksi, mikä yhteisöpedagogitutkinto on. Tiedotusta niin yhteisöpedagogikoulutuksen kuin muidenkin ammattikorkeakoulututkintojen ja toimintojen tunnettavuuden edistämiseksi olisi kuitenkin myös lisättävä.

Pohdintaa

Yhteisöpedagogiopiskelijoiden tekemien järjestötyöntekijöiden haastatteluiden perusteella järjestötyö näyttäytyi monipuolisena ja vaihtelevana kenttänä, jossa ei ole olemassa niin sanottua perustyöpäivää. Tehtyjen haastatteluiden ja järjestöissä työskentelevien kertoman perusteella vaikuttaa ilmeiseltä, että niin viestinnällisen osaamisen, kielitaidon, verkostoitumisen ja yhteistyötaitojen kartuttaminen on tärkeää ammattikorkeakouluopintojen aikana. Järjestökentän tehtävien murrosteemoista etenkin rahoitusvaihtoehdot vaikuttivat mietityttävän järjestöissä työskenteleviä. Järjestöjen kannalta yksi kriittinen kysymys on, kuinka hyvin nuoret kokevat omakseen järjestöissä toimimisen. Aaro Harjun (2008, 72) mukaan toiminnan ammattimaistuminen ja ammatillisuuden lisääntyminen ovat muuttaneet kansalaistoiminnan luonnetta.

Kansalaistoiminnan ja yhdistyskentän yksi haaste on uusien toimijoiden paikantaminen ja sitouttaminen (myös sitoutuminen) sekä se, että toiminta saadaan vastaamaan ihmisten tapoja ja toiveita osallistua (ks. myös Laurikainen 2009, 96). Myös Maria-Liisa Malvalehto (2009, 188) kirjoittaa, että ”tulevaisuudessa kolmannen sektorin toimijoita, joita yhdistykset ja järjestöt edustavat, tarvitaan entistä tiiviimmin myös yhteiskunnallisten tehtävien vastuunottoon, sillä kunnat ja kaupungit eivät pysty tuottamaan riittäviä hyvinvointipalveluita eri ikäryhmille, kuten lapsille, nuorille, ikääntyneille ja perheille”. Aaro Harju (2008, 73) huomauttaa, että selvä asia yleisesti ottaen on se, että osaaminen korostuu jatkossa yhä enemmän kansalaistoiminnassa.

Lähteet

Harju, Aaro (2008) Ammattilaisuuden ja kansalaistoiminnan suhde. Teoksessa Holopainen, Lind & Niemelä (toim.) Ammattikorkeakoulut kansalaistoiminnassa. Oikeusministeriö julkaisuja 2008:7. Humanistinen ammattikorkeakoulu Sarja C. Oppimateriaalit 16. Diakonia-ammattikorkeakoulujen julkaisuja 2008:15 c. 67–77. Sähköisenä http://www.humak.fi/documents/kansalaistoiminta.pdf

Hyväri, Susanna (2008) Kansalaistoimintaan suuntautuminen sosiaali-ja terveysalan sekä kirkon alan opinnäytetöissä. Teoksessa Holopainen, Lind & Niemelä (toim.) Ammattikorkeakoulut kansalaistoiminnassa. Oikeusministeriö julkaisuja 2008:7. Humanistinen ammattikorkeakoulu Sarja C. Oppimateriaalit 16. Diakonia-ammattikorkeakoulujen julkaisuja 2008:15 c. 143–148. Sähköisenä http://www.humak.fi/documents/kansalaistoiminta.pdf

Laurikainen, Heli (2009) Rajanylittäminen paikallisyhdistysten yhteistyöverkostossa. Humanistinen ammattikorkeakoulu, sarja D. Opinnäytetyöt 8, 2009.

Kaunismaa Pekka & Lind, Kimmo (2008) Generalisteja vai spesialisteja? Ammatillisen järjestötyön kvalifikaatioiden tarkastelua. Teoksessa Holopainen, Lind & Niemelä (toim.) Ammattikorkeakoulut kansalaistoiminnassa. Oikeusministeriö julkaisuja 2008:7. Humanistinen ammattikorkeakoulu Sarja C. Oppimateriaalit 16. Diakonia-ammattikorkeakoulujen julkaisuja 2008:15 c. 110–123. Sähköisenä http://www.humak.fi/documents/kansalaistoiminta.pdf

Malvalehto, Maria-Liisa (2009) Yhteisöpedagogeille haasteellisia työpaikkoja kansalaistoiminnassa ja järjestötyössä. Teoksessa Lind, Kimmo (toim.) Mahdollisuuksien maailma. Näkökulmia yhteisöpedagogien (AMK) koulutukseen ja työhön. Humanistinen ammattikorkeakoulu, sarja C. Oppimateriaaleja 19, 2009.

Nikoskinen, Elina (2008) Yhteisöpedagogit työuraa rakentamassa. Vuosina 2001-2004 valmistuneiden aika työelämässä. Humanistinen ammattikorkeakoulu, sarja B. Projektiraportit ja selvitykset 10, 2008.

Teräväinen, Sirpa (2009) Tärkeää seurata – tärkeää tietää – tärkeää hyödyntää. Teoksessa Lind, Kimmo (toim.) Mahdollisuuksien maailma. Näkökulmia yhteisöpedagogien (AMK) koulutukseen ja työhön. Humanistinen ammattikorkeakoulu, sarja C. Oppimateriaaleja 19, 2009.